Teppo Koivisto

 

teppo-square

Syntymävuosi: 1961

Kotipaikkakunta: Helsinki


1. Minkä ikäisenä aloitit pianonsoiton?

Soitin korvakuulolta muiden kertoman mukaan tunnistettavia melodioita jonkinlaisen säestyksenkin kanssa jo hyvin varhain, 2-3 vuoden ikäisenä. Olen siis soittanut lähes koko ikäni, mutta vakavasti  otettavan, ammattiin tähtäävän työskentelyn pianon parissa aloitin kuitenkin vasta 15-vuotiaana Liisa Pohjolan kurssin inspiroimana. 

2. Miten päädyit juuri pianoon etkä johonkin toiseen instrumenttiin? Soittiko perheessäsi joku muu? 

Kotona oli piano, jota isä soitti, hän myös opetti pianonsoiton alkeita kotona. Piano oli taloutemme keskeinen huonekalu varhaislapsuusvuosinani, se veti minua myös luonnostaan puoleensa. Saatavilla oli myös viulu, mutta siitä en innostunut.  Isäni on taitava pianisti, vaikkei hänellä ole varsinaista pianistin koulutusta. Myös molemmat isoisäni soittivat -toinen viulua ja toinen urkuharmoonia, joka hänellä oli kotonaan. Molemmat olivat  itseoppineita ”pelimanneja ” mutta myösi nuotinlukutaitoisia. Myös nuorempi sisareni soittaa taitavasti, vaikkei muusikoksi ryhtynytkään.  

3. Mitä pianonsoitto merkitsee sinulle? 

Mahdotonta vastata, koska piano on ollut niin keskeinen osa elämääni koko ajan paria teinikapinavuotta lukuunottamatta. Pianonsoiton parissa työskenteleminen on tarjonnut jo tähän mennessä erittäin rikkaan ja mielenkiintoisen – vaikkei kylläkään aina helpon – elämän. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän piano ja pianomusiikki kiehtoo. 

4. Kaikkien aikojen minulle merkittävin kappale?

Niitä on luonnollisesti ollut ajan saatossa useita ”kaudesta” riippuen. Valitsen vaihtoehdoista tässä ja nyt Beethovenin viidennen pianokonserton.  

5. Mieleenpainuvin mestarikurssituntini, jossa olin itse oppilaana. Miksi jäi mieleen? 

Mieleenpainuvin mestarikurssituntini on ilman muuta tunti György Sebökin  mestarikurssilla Sibelius-Akatemiassa vuonna 1983. Soitin Chopinin B-mollischerzon tavalla, joka ei ollut erityisemmin kunniaksi sen paremmin teokselle, säveltäjälle kuin esittäjällekään.  Yllämainittu Sebökin tunti koko silloisen Sibelius-Akatemian edessä oli yksi elämäni vaikeimmista. Hänellähän oli oma lähestymistapansa, pyrkimys eräänlaiseen  oppilaan psykofyysiseen läpivalaisuun – joka joskus onnistui loistavasti, toisinaan ei lainkaan –  näinhän on tietysti asainlaita aina kaikentyyppisen  opetuksen osalta. Sebök ei antanut selkeitä vastauksia tai ratkaisuja mihinkään vaan omalla tavallaan pakotti oppilaan haastamaan itsensä ja etsimään ratkaisunsa itse. Tilanteeseen saattoi kuitenkin  liittyä myös epämiellyttävä tunne opiskelijan alistamisesta suuren gurun edessä todistajien läsnäollessa. Edellä mainitusta tunteestahan ei kukaan pidä, oli se sitten todellista tai ei. Silti tuo tunti merkitsi omalta osaltani ratkaisevaa hetkeä,joka pakotti parin viikon  armottomaan itsetutkiskeluun ja tämä  prosessi puolestaan merkitsi uutta alkua suhteessani pianonsoittoon. Edelleenkin omassa mielessäni olemiseni pianistina jakautuu periodiin ”ennen Sebökiä” ja periodiin ”jälkeen Sebökin”. Tällaiset hetket ovat luonnollisesti osa yhteistä kokemusmaailmaamme, ne saattavat joskus olla jopa kasvun ja kehittymisen välttämättömiä edellytyksiä; kuten ainakin omassa tapauksessani. 

6. Mieleenpainuvin esiintymiseni. Miksi? 

Liittyy jo mainitsemaani Beethovenin viidenteen pianokonserttoon ja sen esitykseen Jukka-Pekka Sarasteen kanssa kansallisen Maj Lind -kilpailun finaalissa vuonna 1982. Se on yksi harvoista kerroista,  jolloin olen soittanut lavalla juuri niin hyvin kuin ylipäätään osaan.  

7. Miksi koit tärkeäksi NPAn perustamisen? 

Suomi on pieni kansakunta mutta suuri maa ja huippulahjakkuudet ovat osittain levällään pitkin maakuntia. On ilmiselvää, että jos pianokoulutuksessamme halutaan saada korkeatasoisia ja kansainvälisesti vertailukelpoisia tuloksia aikaan, on lahjakkaimmat nuoret saatava mahdollisimman korkeatasoiseen oppiin riittävän varhain, vähintään yhtä tärkeä aspekti asiassa on nuorten ryhmäytyminen ja oppiminen toinen toisiltaan.  

8. Minkä ohjeen haluaisit antaa Nuorten pianoakatemialaisille/nuorille pianisteille tulevaisuutta varten? 

Chopinilla oli oppilailleen loistava ohje: ”Kärsivällisyys on paras opettaja”.